Tuli äkillinen tarve parantaa omaa etätyöpistettä, kun istuminen piti lopettaa ainakin hetkeksi aikaa. Tarvitsin jonkin ratkaisun sekä tulevaisuuden etätyöpisteeksi, että hetkelliseen kivun lievitykseen. Paikallaan olo oli vaikeaa ja pieni tekeminen vei huomion pois kivusta. Ja näin valmistui pihlajakantinen mittatilaus etätyöpiste.
Löysin pieneen tilaan sopivan yksijalkaisen sähköpöydän rungon. Sen taso oli itselle aika hengetön ja pieni, joten tein omaan tilaan sopivan kannen. Pihlaja on alusta alkaen ollut tärkein materiaali puutöissä ja nämä kyseiset pihlajat appiukko kaatoi tien varresta. Ne sahuutin tietämättäni melko ohuiksi, mutta se ei tässä projektissa haitannut. Pihlajat olivat suoria tukkeja ja voisi sanoa että priimaa. Pöydän reunaan halusin hieman tuoda lisää muotoa ja onneksi siihenkin löytyi lankku verstaalta.
Pöytä on päivittäin käytössä. Siinä hurahtaa päivätyöt ja illemmalla harrastukset: kitaran soitto ja tämänkin kirjoittaminen. En vielä ole pihlajan loimuihin tai pieneen pahkakuvioon kyllästynyt ja joskus niitä tuleekin tuijotettua tovi, kun aivot tekevät työtä.
Harrastuksena teen satunnaisesti videoita puutöistä ja verstastouhuista.